Satuhäissä on ilmeisesti tällä kaudella muuttunut linja "kiltimmäksi". Harmin paikka, sillä sen vuoksi mukana ei ainakaan minun mielestäni ole enää niin mielenkiintoisia ja värikkäitä tyyppejä.
Kaikista pareista mieleen ovat parhaiten jääneet Poni & Aasi - kuten varmaan monella muullakin. Kauhistellen olen monesti katsonut tuota jaksoa ja miettinyt, miten Ponin ja Aasin kaltaisia ihmisiä voi olla olemassa.
Kuva täältä!
Mikä siinä on, että täytyy arvostella toisten häitä? Tai mikä kamalampaa nauraa niille räkäisesti. Sellainenhan on julmaa. Mikä muka oikeuttaa tekemään niin? Välillä arvostellessani olen tuntenut itseni suoraan sanottuna törkeäksi.
Mutta toisaalta hääohjelmia katsoessani myös liikutun tavallisten suomalaisten ihmisten onnesta (ja toki välillä myös myötähäpeästä). Pariskunnat ovat todella onnensa kukkuloilla ja elävät elämänsä onnellisinta aikaa, ajattelen usein.
Voisiko kaiken taustalla olla kateus? Miksi minä en ole saanut kokea samanlaista onnea kuin nuo pariskunnat?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti