Tutustuin Seppoon vuosi sitten yhteisten kavereiden kautta. Olemme alusta asti tulleet loistavasti toimeen. Sepon ei ole helppo avata itseään ventovieraille, hän on tavallaan tosi sulkeutunut ihminen. Minun seurassani hänen on kuitenkin ollut helppo rentoutua. Ensitapaamisemme jälkeen hän alkoikin pitää minuun ahkerasti yhteyttä Facebookissa ja tekstarein.
Seppo ei ole salaillut seurusteluaan eikä varsinaisesti vikitellyt minua, mutta viesteistämme tuli nopeasti melko intiimejä. Ei rivolla tavalla, mutta henkisellä tasolla. Ja kaiken lisäksi viestittely oli todella tiivistä.
Kuva Weheartit
Olen tavannut Sepon herttaisen ja kauniin tyttöystävänsä, ja olemme näennäisesti kavereita. Intuitio kuitenkin sanoo, että tyttö on kamalan mustasukkainen. Hän tykkää tilapäivityksistäni ja kuvistani Facebookissa jopa päälleliimatun paljon. Keep your friends close but your enemies even closer. Tiedättehän.
En kyllä ihmettele, jos tyttö on mustasukkainen. Kerran hän kertoi minulle, että Seppo puhuu minusta koko ajan ja ylistää ihanuuttani. Sellainen olisi ainakin minulle tyttöystävänä kova pala purtavaksi. Varsinkin kun Seppo on avoimesti kertonut minulle, että palava intohimo on jo hiipunut heidän väliltään.
Miksi kirjoitan Seposta? Minua harmittaa, että suhteemme on muuttunut. Tuntuu, että nykyisin tavallaan välttelemme toisiamme. Aina kun törmäämme niin toteamme kuinka ikävä on ollut. Välillämme on kuitenkin jonkinlainen lukko.
En ole kehdannut sanoa näistä tunteista suoraan Sepolle, koska ne tavallaan nolottavat minua. Vaikka hän on ihana tyyppi, en ole missään vaiheessa ollut häneen sillä tavalla ihastunut. Ehkä enemmänkin kiintynyt. Uskon Sepon tunteneen vähintään samoin ellei enemmänkin.
Onko teillä kokemusta vastaavasta tilanteesta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti